nätti kuin karkki
vaalea tukka sotkussa
eikä naamakaan ollut ihan puhdas
mutta söpö hän oli

niin yksin leikeissään
aikuisten aika ei riittänyt
sylissä ei ollut tilaa

surullista

käänsin pääni pois minäkin

ja sain hetken kuluttua kipeän kuhmun muovilapiosta

silmät täynnä kyyneleitä katsoin lasta
ei minuun koskenut
tai koskikin
sydämeen

se tyttö
pieni lapsi
kaipasi huomiota
ja minäkin käänsin selkäni

ja silloin tajusin

näin itseni
juuri samanikäisenä
pienenä yksinäisenä
lohduttomana

käännyin
vein lapion takaisin lapselle ja kysyin; leikitäänkö

yritin korjata lapsuuteni virhettä

tuskin onnistuin

mutta tyttö hymyili