tiistai, 3. huhtikuu 2012
Dejavu
nätti kuin karkki
vaalea tukka sotkussa
eikä naamakaan ollut ihan puhdas
mutta söpö hän oli
niin yksin leikeissään
aikuisten aika ei riittänyt
sylissä ei ollut tilaa
surullista
käänsin pääni pois minäkin
ja sain hetken kuluttua kipeän kuhmun muovilapiosta
silmät täynnä kyyneleitä katsoin lasta
ei minuun koskenut
tai koskikin
sydämeen
se tyttö
pieni lapsi
kaipasi huomiota
ja minäkin käänsin selkäni
ja silloin tajusin
näin itseni
juuri samanikäisenä
pienenä yksinäisenä
lohduttomana
käännyin
vein lapion takaisin lapselle ja kysyin; leikitäänkö
yritin korjata lapsuuteni virhettä
tuskin onnistuin
mutta tyttö hymyili
Kommentit