kun katson ulos ikkunastani tänään
ovat silmäni sokeat
surullista
eikö totta
mutten näe kyyneleitäkään
musta
värinä kaunis
pelottava yössä
luotu korostamaan muita värejä
vaan kun se pujahtaa mieleen
sokeuttaa silmät
sotkee elämän verkot
värjää lumenkin
ja aamussa kiirii hiljainen kysymys
milloin on minun vuoroni........
kysyy valkoinen kuiskaten
ja liukuu kaukaisuuteen
Kommentit